1977 kevät, leveät lahkeet. Elämä kulki laukalla. Crazy Cavan, Teddy & The Tigers ja
Hurriganes jyrää. Minä opettelen kynän myyntiä. Kynä, johon saadaan foliolla painettua teksti,
JEE MAINOSKYNÄ! Reijo Laakso neuvojana, sekä esikuvana.
70-luvun lopun ja 80-luvun alun menestyneitä mainoskynä kamppiksia oli:
”Mennään bussilla” linja-auto liikennöitsijöille.
”Datsun kestää ja säästää”.
Noista sitä rohkaistu ja uskalsi lähteä toiminimellä myymään kyniä. Siihen tuli lisäksi
silkkipaino tavarat, joita oli t-paidat, rasvarilippikset ja jääraapat.
Pomppu myyntiin tuli rekisterikilven pohjista: ruiskuvalettu ABS muovikehys rekisterikilven
ympärille, jonka kohokirjaimet painettiin silkillä. Näitä myytiin autoliikkeille ja niitä meni
ympäri Suomea.
Lama-aika on vaikeaa ja sain sitä maistaa 90-luvun alkupuolella. Kaikkea kun koittaa, tuurikin
tulee matkaan. Minulle se tuli yhteistyö kumppanin Evgenin hahmossa. Myytiin Venäjälle
normitavaraa, mutta johtoajatuksena laatu. Sinne toimitettiin JEE kyniä, solmioita,
taskukalentereita, sytyttimiä, nahkakansioita ja tarroja.
Tarroista vielä sen verran, että kaikki niitä osaa liimata. Eroavaisuudet tuleekin tyylissä, värien
käytössä ja suunnittelussa. Minun näkemyksiäni ovat laventaneet erilaiset kuva- ja
veistotaiteen näyttelyt, joissa olen koko aikuisikäni viihtynyt.
Hyviä asioita kasaantuu tällaisen elämäntapa intiaanin kohdalle. 2000 vuoden taitteessa,
tyttäreni Linda Luumi tuli koulun jälkeen ja lomilla auttamaan. Aluksi prätkälähettinä,
hakemaan ja viemään malleja, sekä toimittamaan vedoksia. Tarran perkaaminen,
leikkaaminen ja piirtäminen otti paikan muiden asioiden ohella neidon sydämestä. Yhteistyö
jatkuu ja tunnenkin hyväntuulisen ylpeyden heilahduksen rinnassani, kun katson mitä ja
millaista jälkeä Linda suunnittelussa tekee.
Arvot ja elämänasenne tulee kuin hiipimällä rockabilly hengessä. Se on pukeutumista,
siisteyttä, tyyliä, naisen arvostusta, kauneutta, taidetta, rakennetut prätkät, amerikan autot ja
käden taito.